Budapestissa orkesteria kuulemassa
Jäsenmatkasta Budapestiin 27-29.11.2009 kirjoittaa
yhdistyksen puheenjohtaja Jukka Peltola
Kaksikymmentä Pro Filharmonian jäsentä kokoontui Helsinki-Vantaan lentokentälle perjantai-aamuna 27.11.2009. Edessä oli Karin Palmbergin vetämä kolmen päivän matka Budapestiin, missä ystäväorkesterillamme oli vierailukonsertti.
Laskeuduttuamme Budapestin lentokentälle ihan aikataulussa oli jo bussi ja suomenkielinen opas vastassa ja kolme ja puolituntia kestävä kiertoajelu Unkarin pääkaupungissa alkoi. Sateinen sää vähän muokkasi ohjelmaa, mutta kaupunki hahmottui monille ensikertalaisille mainiosti. Pestin puolella näimme niin historialliset nähtävyydet, suuret urheiluareenat kuin monille seuraavana päivänä tärkeät kauppahallin, joulutorin ja ostoskadut. Kiertoajelun päätteeksi nousimme Budan puolella Linnavuorelle ihailemaan Kuninkaanlinnaa ja Tonavan yli tihruisessa säässäkin näkyviä upeita Pestin puolen rakennuksia ja maisemia. Kahvitauon jälkeen noin klo 14 korvilla kävelimme portaita alas bussiin, joka vei matkalaiset Mercury Korona hotelliin ihan Pestin ydinkeskustan välittömään tuntumaan Kansallismuseon viereen. Hotelli osoittautui ihan mukavaksi.
Konsertti komeassa salissa
Helsingin kaupunginorkesterin konsertti alkoi illalla klo 19.30 varsin uudessa ja komeassa National Concert Hallissa Tonavan rannalla. Intendentti Elina Siltanen oli meitä vastassa Rondo-lehden päätoimittaja Harri Kuusisaaren kanssa ja niinpä meistä otettiin ryhmäkuvia lehden tulevaa käyttöä varten.
Konserttisali oli tulevan Helsingin Musiikkitalon salia suurempi kaksine parvineen mutta kuitenkin ihan täynnä kuulijoita koko konsertin ajan. Avausnumerona kuultiin Carl Nielsenin Helios-alkusoitto, jolloin heti paljastui salin ihan kelvollinen akustiikka. Konserttimestari Pekka Kauppinen kertoi väliajalla, että sali oli soittajan kannalta kuuluvuudeltaan erinomainen.
Tunnelma ehtikin jo nousta, kun ylikapellimestari John Storgårds johdatti lavalle illan solistin eli ranskalaisen pianisti Jean-Yves Thibaudet‘in. Lisztin A-duuri pianokonserton esityksestä kehkeytyi varsinainen solistin ja orkesterin välisten vuoropuheluiden ilotulitus. Lisztin kummassakin konsertossa on pianolla vahva virtuoosinen rooli, mutta orkesterin rytmisesti taiturillinen mukanaolo vasta tuo säveltäjän haluamat tehot esiin häkellyttävissä käänteissä ja nousuissa. John Storgårds ja HKO onnistuivat hienosti.
Ylikapellimestari kertoikin tavatessamme väliajalla, että yhteistyö solistin kanssa oli vaivatonta. Thibaudet’in mestarillisuus näkyi myös yleisölle niin, että “tiukoissa mutkissakin” hän herpaantumatta kykeni reagoimaan kapellimestarin tulkinnallisiin vetovuoroihin.
Hieno esitys, mikä sai yleisön vaatimaan solistilta ylimääräisen, joka luultavasti oli yksi Johannes Brahmsin kolmesta intermezzosta pianolle. Lämpimät kädet loihtivat flyygelistä nyt herkkiä tunnelmia.
Brahms soi lämpimästi
Väliajan jälkeen kuultiin Brahmsin IV sinfonia. HKO soitti sen Finlandia-talossa paria viikkoa aiemmin. Toisenlainen sali ja varmaankin välillä tapahtunut tulkintojen hiominen aiheuttivat sen, että nyt kuultiin Helsingin esitykseen verrattuna aivan jotain muuta. Nyt esitys oli lämminsointinen ja värikkäämpi, rakenteet hahmottuivat selkeämmin ja eri soitinryhmien väliset balanssit korostivat erinomaisesti teemoja jne. Päivi Kärkkäisen soolot ja puupuhallin-ensemblet onnistuivat upeasti. Jouset ja vasket olivat huippuiskussa, mikä ei tietenkään ollut yllätys.
Yleisö vaati ylimääräistä ja niinpä kuultiin hivelevän kaunis Jean Sibeliuksen Kurkikohtaus musiikista Arvid Järnefeltin näytelmään Kuolema. Yleisö ei suostunut lopettamaan aplodeja ennen kuin muusikot konserttimestarina toimineen Erkki Palolan johtamana alkoivat poistua lavalta.
Seuraavana iltana eli lauantaina oli itävaltalaisilla mahdollisuus kuulla sama ohjelma Wienin Konzerthausissa. Mutta Budapestin konsertti oli meidän matkamme kohokohta. Oli myös elämys tavata ylikapellimestari väliajalla vauhdikkaan pianokonserton jälkeisissä tunnelmissa.
Taidemuseo kiinnosti ja Pyhän Tapanin Basilikan konsertti viihdytti
Lauantaipäivä ja sunnuntai-aamupäivä oli varattu omatoimiseen ohjelmaan. Lauantai-iltana jo kuultiin, että Budapest iltapäiväkuuroista huolimatta tarjosi matkalaisille roppakaupalla elämyksiä. Erityisesti puhuttivat Sankarien Aukion lähettyvillä sijainneen taidemuseon vanhojen italialaisten mestarien maalaukset mm. niiden rohkean eroottisen sisällön vuoksi. Monet olivat illalla myös ihastumassa Pyhän Tapanin Basilikan hienoon akustiikkaan ja äskettäin restauroitujen sisätilojen upeisiin seinä- ja kattomaalauksiin. Pienimuotoisessa konsertissa kuultiin tuttuja hengellisen musiikin makupaloja sopraanon, tenorin, viulistin, trumpetistin ja urkurin voimin. Varsinkin urkuri oli alansa taitajia ja käytti taidokkaasti hyväkseen kirkon pitkän kaiun tarjoamat mahdollisuudet.
Unkarilainen ruoka sai uusia ystäviä - uutta matkaa jo odotellaan
Sunnuntaina klo 13 kokoonnuttiin matkan päätöslounaalle hotellin lähellä sijaitsevaan unkarilaisia herkkuja tarjoavaan ravintolaan. Lounas oli ylenpalttisen runsas ja useampia viinilasillisia tarvittiin palojen painikkeiksi. Iloisissa tunnelmissa kiiteltiinkin Karin Palmbergia onnistuneista matkajärjestelyistä ja jäätiin odottamaan häneltä ehdotuksia seuraavista ulkomaan matkoista.
Budapestin vetovoimaa todisti myöhemmin lentokentällä se, että kahta pariskuntaa ei saatu siirtymään koneeseen ilman lentokentän kuulutuksia ja matkatovereiden puhelinsoittoja. Tosin siihen vaikutti myös lentokentän tv-näytöllä lähes koko ajan ollut virheellinen lähtöaika.
Helsinki-Vantaan lentokentälle saavuttiin myötätuulen turvin hieman etuajassa eli sunnuntaina 29.11.2009 klo 21.58.